Perjantaina oli Portugalissa juhlapäivä eikä siten töihin tarvinnut mennä. Suuntasimme Izabellan, Linin ja aiemmin viikolla saapuneen pakistanilaisen Khanin kanssa kohti Portoa. Suunnitelmissa oli viettää perjantai ja sunnuntai Portossa ja käydä lauantaina päiväreissulla Guimarãesissa. Portoon saavuttuamme veimme tavarat hostelliin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.Nappasimme hostellilta paikallisten tekemän ”ei humpuukia”-kartan eli use-it (käytä sitä)-kartan. Kartan ovat koonneet paikalliset ihmiset ja se on täynnä vinkkejä mistä löytää pieniä salaisia paikkoja sekä kertoo enemmän kuin mikään muu kartta. Tavallaan kartta on kuin pieni matkaopas.
Perjantaina kävimme mm. nousemassa 1700-luvulla rakennettuun
kirkkoon ja kirkontorniin Torre dos Cléringosiin. Nousimme 225 askelta ylös
torniin ja näimme Porton koko komeudessaan. Tornista alas tultuamme suuntasimme
Porton yliopiston päärakennuksen luo Leijonien aukiolle, jossa on siis leijonasuihkulähde.
Suihkulähde ei kuitenkaan ole kyseisen paikan nähtävyys vaan sen molemmin
puolin olevat palmut, jotka kaupunkilaiset halusivat säästettävän kun niiden
alapuolelle alettiin rakentaa kallioparkkia! No rahaa tuhlattiin ja palmut
säästyivät – ahhhh kansalaisaktiivisuus. Söimme samaisen aukion vieressä myös
jätskit kartan suosittelemana, hyvät oli!
Sitten kävimme
Kristallipalatsi-puistossa, josta ei löytynyt kristallipalatsia vaan jotain
ihan muuta. Vuonna 1951 Portossa on pelattu MM-jääkiekkokisat ja sen areena on
edelleen pystyssä, oli melko jännän näköinen. Seuraavan päivän Guimarãesin
matkaa varten piti käydä tsekkaamassa aikataulut ja Porton São Benton
rautatieasema onkin uskomaton näky. Noin 20 000 kaakelilaattaa kertoo
kaunista tarinaa. Laattojen tekemiseen meni yli 10 vuotta aikaa. Perjantaina
illalliseksi nautimme vähän turskaa ja laskun saatuamme melkein tyydyin
maksamaan 7,50€ viinilasista kunnes muistin olevani Portugalissa. Meinasivat
laskuttaa yhdestä litrasta desin sijaan :D Lisäksi perjantaina näimme ns.
”ihmishuonekalut” Portugalin pankin edustajalla, jossa siis seisoo kaksi
poliisia (ei samat) kellon ympäri.
Lauantaina oli sitten aika lähteä Guimarãesia kohti, mutta
suunnitelmissa oli muutama lauantaina vain pari tuntia auki oleva kauppa.
Arcádia on yksi tunnetuimmista portolaisista suklaan valmistajista ja
kävimmekin kartan ohjeiden mukaisesti hankkimassa mm. portviinisuklaata.
Toivottavasti on hyvää, sitä nautitaan sitten kun olen takaisin Suomessa.
Paikan läheltä löytyi myös A Vida Portuguesa – portugalilainen elämä kauppa,
jossa myydään oikeasti samanlaisissa pakkauksissa tehtyjä tuotteita kuin ennen
ja nyt ei kyse ole siis retrotuotteista vaan kyseiset tuotteet ovat AINA tehty
samanlaiseen paperiin ja pakkauksiin. Lähes tulkoon heti vierestä löytyy yksi
vanhimmista kirjakaupoista Lello ja Irmão. The Guardian, brittiläinen
laatulehti (?) on nimikoinut kirjakaupan ”staircase to heaven” eli rappuset
taivaaseen. Vuonna 1881 rakennettu kirjakauppa oli vallan upea!
Sitten uuntasimme reilun tunnin junamatkan verran kohti
euroopan kulttuuripääkaupunkia ja reissun toista Unescon
maailmanperintökohdetta Guimarãesia. Kaupunki oli vallan ihana ja koko kaupunki
tuntui olevan mielissään kulttuuritoiminnasta. Viikonloppuna oli ’open-ateljee’-tapahtuma,
jolloin pääsimme tsekkaamaan useiden ateljeiden sisältöä. Yksi upeimmista teoksista oli Camino
de Santiagon, pyhiinvaellusreitin vaeltaneesta naisesta. teos sisälsi
karttamateriaalia, musiikkia, kuvia. Guimarãesista tultuamme kävimme nauttimassa
öisistä jokimaisemista ja tallailimme myös naapurikaupungin puolelle, Gaiaan,
toiselle puolelle siltoja. Kaunista oli mutta kuvat eivät kerro totuutta
varsinkin kun vääristävät kaiken valon. Illallisen nautimme jokivarren
ravintolassa reilun 250 askeleen laskeutumisen jälkeen.
Sunnuntaina sitten pakattiin tavarat ja lähdettiin kohti
Douron rantaa ja Atlanttia. Bussilla meni reilu vartti ja aallot olivat
runsaat. Vielä ennen lähtöä kävin tsekkaamassa Porton katedraalin, jossa olikin
juuri palvelus menossa eli en sinne kauaksi aikaa jäänyt. Matkalla
bussiasemalle oli juuri mielenosoituksen alku menossa, eipä tarvi kauaa miettiä
mitä siellä protestoitiin – säästöjä säästöjä säästöjä. Porton bussiasema
olikin jotain ihan kauheaa, missään ei tietoa mistä paikasta bussi lähtee ja
busseja tuli ja meni koko ajan. Onnekseni löysin Penicheen matkaavan oikean
yhtiön bussin ja kysäisin kuskilta onkos
tämä se mihin mulla on lippu. Otti multa lipun ja repäisi siitä
tarkistusosan pois ja päästi bussiin. Lopulta löysin itseni Leiriasta,
onnistunut reissu! Rahaa paloi jonkin verran, matkoihin ja majoitukseen reilu
50€. Ruokaan, tuliaisiin, postikortteihin ja muuhun krääsään rahaa paloi
muutama kymppi.
Minun hommaksi tuli jälleen matkatoimistona toimiminen eli
hostellin hankinta ja bussiaikataulujen selvittely jäi minun kontolle. Löysin
varsin edullisen hostellin ESN Porton nettisivuilta (esn kortilla alennusta),
joka sijaitsi vähän Porton historiallisen keskustan ulkopuolella. Hinta oli 13€/yö 8 hengen huoneessa ja se sisälsi myös aamiaisen. Aldarilho-hostelli
oli aivan mahtava. Hostellissa oli vain muutama huone, majoittujia mahtuisi
yhtä aikaa noin parikymmentä. Nyt taisi olla semmonen 15 yöpyjää viikonlopun
aikana. Hostelilla on ulkopuolella mahtava puutarha, jossa istuttiin
perjantai-iltanakin porisemassa muiden vieraiden kanssa. Henkilökunta oli
monikansallinen, töissä oli niin norjalainen, britti kuin aussikin. Henki oli
mahtava ja siellä olisi viihtynyt pitemmänkin tovin. Suosittelen 100% tätä hostellia!
******************
On Friday it was a public holiday in Portugal and therefore no work! We decided to head to Oporto for the weekend with Izabella, Lin and pakistani Khan who arrived in the beginning of the week.The plan was to spend friday and sunday in Porto and do a day trip to Guimarães on saturday. We took a bus to Porto in the Friday morning and after arrival we took things to hostel and left to see arround the city.
We took "no nonsence" aka use-it-map from the hostel. It is done by local people and it's full of little hints of hidden locations and it also tells some more about the places. It's kind of like a little travel guide.
On Friday we climber 225 stairs up to Torre dos Cléringos, a church and a church tower build in 18th century. The views were amazing. From there we head to the university of Porto main building, the square of lions due to a lion fountain in the middle. The main attraction was not the building nor the fountain, it was two palm trees which were saved when building a parking lot underneath the square. A lot of money was spend to quarantee the palm trees were kept safe, got to love citizen activism. Then we went to Cristal Palace-park, where no palace was found but something totally else. In 1951 championships in ice hockey were played in Porto and the crazy looking arena is still there. For the trip to Guimarães we needed to find out the time tarbles and the São Bento railwaystation is a beauty to see! Around 20 000 ceramic tiles telling stories. No wonder it took over 10 years to make the tiles. For dinner we had some codfish made by Braga style and I almost spend 7,50€ from a glass of wine before I realized we're in Portugal. They almost made me pay 1 liter of wine instead of just 1 dl :D Oh yeah, we also saw the "human furniture" in front of the Bank of Portugal, where 2 police men are standing clock around, year around (not the same persons).
Before leaving to Guimarães we visited few shops that were closed on Friday but only open the morning of Saturday. Arcádia is one of the most known chocolate manufacturers in Porto and by the instructions from the map we bought some almonds and portwine chocolate. Close to Arcádia another Portuguese shop - A vida Portuguesa - was found. It's possible to get whatever imaginable that looks it was produced years ago but still being made it was years ago. A true retro store without being a retrostore. Almost next to the store was the "staircase to heaven" (The Guardian) bookstore Lello and Irmao. It's a bookstore build on 1881 and looks beautiful.
Then it ws time to head towards the Cultural Capital of Europe 2012: Guimarães. It's also a Unesco world heritage site. The city is pretty awesome and the whole city seemed to be very keen on the culture activities. For our luck they had open ateljé - event when it was possible to just check out the different places and private living rooms. One of the coolest pieces was a story of a women who hiked the Camino de Santiago pilgrim route. After Guimarães it was time to check out the beautiful riverside views and we crossed the river to Gaia too to take some pictures. Unfortunately my crappy cell phone camera doesn't do good pictures. We had a nice dinner by the riverside, 250 steps down from the catedral.
My responsibility during the trip was to act as a travel agency and I did well. I found pretty cheap hostel via ESN Porto website. It was located a bit outside the historic centre of Porto, but still in the right hoods. One night in a 8 person room was 13 € and it included a breakfast. The hostel - Andarilho - was excellent! The hostel has only few rooms so maybe 30-ish travelers at the same time. The atmosphere was awesome and they have a amazing garden outside where we sat on friday evening talking with the other guests. The personnel is multi-national (from Portugal, UK, Norway, Australia). I wouldn't have mind staying a bit longer! 100% satisfied!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti